HEI ME MUUTETAAN

Tiedättekös me ostetaan oma koti! Tarjoukset on jo hyväksytty ja kaupat tehdään ensi viikolla. Ihan mieletön fiilis. Ollaan siis asuttu tässä miehen 39 neliöisessä kaksiossa ihan Porvoon keskustassa kolmestaan kera koiran. Tuo koira nyt ei vaikuta asumisjärjestelyihin, koska pääasissa nukkuu kotona, mutta joka tapauksessa aika pienet on olleet piirit. Saatiin tämä vihdoin kaupaksi ja päästään ostamaan meille yhteinen koti, joka on samalla mun ensimmäinen koskaan omistama asia (Rellua ei nyt lasketa). Mieletöntä!

Kyseessä on kaksikerroksinen 96 neliöinen rivitalo-asunto Porvoossa, jossa toivottavasti asutaan ainakin niin kauan kun lapset muuttavat pois kotoa. Se on rempattu lattiasta kattoon, joten toistaiseksi ei uusita muuta kuin keittiön välitila ja liesituuletin. Meistä ei kumpikaan oo mikään handy-man eli ei tuo remppaaminen meille olisi sitä ominta puuhaa muutenkaan. Kaikessa pitäisi käyttää tuttavia tai työmiehiä apuna, joten jätetään tuollaiset hommat suosiolla sen osaaville.

Olen viime viikkoina kuullut niin paljon hyvää asuinalueesta. Lenkkimaastot on ihan vieressä ja alue on todella rauhallinen ja sinne on asettunut paljon lapsiperheitä. Koko homma tuntuu ihan lottovoitolta, vaikka omasta pussista se maksetaan.

Asunto on tietenkin sisustettu meikäläisen päässä jo tuhanteen kertaan. Täällä tullaan näkemään kuvia sitten kun vain päästään kunnolla asettumaan aloilleen. Hei ja mikä siisteintä, tämä pieni ihminen pääsee muuttamaan suoraan isompaan kotiin, jossa meille on tulevaisuudessa kaikille omat huoneet. Kunhan maltaa pysyä matkassa mukana vielä muutaman viikon.

Jotenkin käsittämätöntä, että raskaus alkaa lähennellä loppuaan. Mimu on syntynyt 3 viikkoa ennen laskettua aikaa ja nyt mennään jo RV33. Ei siis välttämättä enää montaa viikkoa jäljellä. Voi toki olla että täällä kärvistellään vielä viikolla 42, mutta rohkenen epäillä. Pikkuinen kasvaa ihan keskikäyrillä, enkä usko, että tästä 150cm rungosta on tarkoitus tulla ulos mitään 4 kilon lapsosia, joten eiköhän hän sieltä ajoissa tule pihalle.

Aurinkoista viikkoa ihanat!

VÄHEMMÄN LIHAA KOKO PERHEELLE

Tein jo noin kuukausi sitten päätöksen, että tässä perheessä aletaan syödä vähemmän lihaa. Mies ei tietenkään heitellyt voltteja ja antanut ylävitosia ajatukselle, yllättäen. No, meikäläinen on vastusteluista huolimatta alkanut hiljalleen jättää osilta ruuilta lihan pois ja suosinut kasviperäisiä proteiininlähteitä. Jokainen tietenkin saa tässä perheessä syödä mitä tahtoo, mutta koska allekirjoittanut on ajautunut päivittäiseksi ruuanlaittajaksi, muut syövät yleensä sen mitä nenän eteen laitetaan.

Ensin kokeiltiin kikhernesalaattia, joka upposi miehelle hyvin ja sai aikaan jopa vaisuja kehuja. Seuraavaksi oli vuorossa perinteinen tomaattikastike kera spagetin, jossa korvasin nyt jauhelihan kikherneillä. Miehelle upposi, lapselle ei. Kikherne vaatii siis vielä vähän totuttelua. Itse rakastan niitä! Lidlistä säilyke herneet pannulle, paljon mausteita ja salaatin paalle. Niin hyvää! 

Tänään tarjoillaan porkkana-linssikeittoa, johon voi halutessaan laittaa päälle raejuustoa. Olen tehnyt linssisoppaa moneen moneen kertaan ja etenkin soseutettuna se uppoaa lapselle hyvin. Kyllä tämä tästä hiljalleen. Kirjoittelen myöhemmin postausta kasvi- ja eläinperäisten proteiininlähteiden eroista. Niissä ei tietenkään ole samat speksit, eikä esimerkiksi kikherneitä voi suoraan korvata jauhelihaa jos noudattaa tiettyä makrojakaumaa. Siitä siis lisää myöhemmin.

Lukaise myös: Testissä härkis

EPÄSUOSITUT MIELIPITEENI

Tämä haaste on kiertänyt vaikka ja kuinka blogeja, joten annetaan nyt siis mennä täältäkin suunnasta. Mielipiteet eivät siis nyt koske pelkästään lapsia, treenaamista tai ruokaa, vaan oikeastaan ihan kaikkea.

1. Suositut lastenvaatteet aikuisilla. En vaan käsitä miksi aikuinen pukeutuu Vimman leggareihin tai Papun pipoon. Tämä on tietenkin jokaisen oma valinta, mutta menee meikäläisellä yli ymmärryksen.

2. Mustavalkoiset lastenhuoneet. Okei ehkä ihan pienellä vielä ymmärrän tämän, mutta jos 4-vuotiaan tytön huone on pelkkää mustaa ja valkoista, ei ole kuunneltu lapsen mielipidettä sisustuksessa tippaakaan ja lapsi on kuitenkin se käyttäjä, harvemmin aikuinen. Omaa sisustussilmää voi sitten toteuttaa vapaammin muualla.

3. En pidä perinteistä "blogisisustajaa" taitavana tai luovana sisustajana. Vitran tuolit, string-pocket, Hayn sohvapöytä... mitä omaperäistä näissä on? Toki jos ne miellyttävät silmää, niin anna palaa mutta pelkästään näillä ei saa meikäläistä Insta-seuraajaksi.

4. Päiväkoti on lähes aina parempi paikka lapselle kuin perhepäivähoito. Olin melkein kaksi vuotta Mimun kanssa kotona ja siinä puistoillessa tuli nähtyä jos jonkunlaista hiihtäjää. Yksi puhui kännykkään KOKO puistoiluajan, toinen raivosi lapsille kurkkusuorana. On varmasti olemassa myös hyvä tätejä, mutta hommaa valvotaan ihan liian vähän, enkä koskaan ottaisi riskiä.

5. Fitness on elämäntapa, joka oikein toteutettuna on terveellinen tapa elää. Liian usein kuitenkin sitä toteutetaan niukalla ruokavaliolla hiilareita vältellen.

6. Freddyt, kuka maksaa surkealaatuisesta trikoosta 100 euroa? (Minä maksoin kerran, en maksa toiste) Treenatussa pepussa ne korostavat kieltämättä muotoja ja ovat varmasti mukavat jalassa. Mutta jos omaat edes vähän sellua, suosittelen valitsemaan paksummat housut. Peppua korostava efekti voi jäädä jonkin muun asian varjoon. Oikeastaan ihan sama koskee pelkkiä leggareita.

7. Ihmisten pitäisi syödä enemmän kasvisruokaa ja suosia kasviperäisiä proteiinin lähteitä. Myös heidän, jotka kilpailevat.

8. Feikkituotteet. En käsitä miksi pitää valita jotain mikä on jäljennös alkuperäisestä? Eikö voi ostaa jotakin ihan muuta tai sitten sijoittaa rahansa alkuperäiseen, jotta oikea suunnittelija saa edes pienen siivun työstään?

9. Tavaroiden hamstraaminen. Joka kuukausi uusi laukku ja jokaiseen asuun sopiva? Oikeasti 2-3 ajatonta ja laadukasta asustetta saa muodikkaammankin mamman pärjäämään pitkälle. Tähän voisi myös liittää vielä sen sen: "ostin kun halvalla sain", joka johtaa vaatteisiin, joissa roikkuu hintalaput kaapissa vielä vuosien jälkeen.

10. En jaksa ihmisten selittelyä ja sitä kuinka asioille pitäisi tehdä jotain (esim. laihdutus), mutta mitään ei tapahdu. Uskokaa tai älkää, mutta olen itse kuulunut tuohon samaan joukkoon. Jos et ole tyytyväinen, tee asioille jotain. Jatkuva selittely ja "sitten joulun jälkeen...", "sitten kun vauva-arki on ohi" ei vaan johda mihinkään.

11. En käsitä fitnesskilpailijoita joiden pitää kisata sekä keväällä, että syksyllä (enkä etenkään valmentajia, jotka ovat tämän kannalla). Tällöin lajia ei tehdä sen takia, että itse halutaan olla parempi ja kehittyä, vaan silkan kisaamisen vuoksi. Dieetti on todella, todella rankka kropalle, eikä kunnollinen kehittyminen muutamassa kuukaudessa ole mahdollista kun salitaustaa on takana useampi vuosi. 

IHANA KAMALA RASKAUS

30 viikkoa takana tätä puuhaa ja täytyy sanoa, että jos ei ensimmäinen kerta ollut kevyesti tanssahtelua, niin ei ole kyllä tämäkään. On ihmisiä jotka rakastavat olla raskaana, hehkuvat ja nauttivat olostaan, vai onko? Kultaako aika muistot? Ainakin Lokakuisten Facebook -ryhmän perusteella odotus on enemmän tai vähemmän kärsimystä.

Nyt pitäisi tietenkin muistaa, etteivät kaikki voi saada lapsia, tulos on täydellinen ja mitähän vielä. Tiedostan nämä tosiasiat ja olen todella onnellinen, että lokakuussa meillä on pieni käärö sylissä. MUTTA. 30 viikkoa on hitokseen pitkä aika halailla pönttöä ja elää huonovointisena. Kiukuttaa kun ei voi treenata kunnolla, eikä saa sitä täydellistä väsynyttä oloa, tai sain sen kyllä, mutta se nosti seuraavan päivän pahoinvoinnin niin tappiin, että aloin miettiä kannattaako siellä salilla ainakaan tuolla temmolla enää käydä.

Jos vertaa raskauttani 5 vuotta sitten tähän tämän hetkiseen, niin kärsin paljon vähemmän fyysisistä kivuista. Lonkkia ei särje ollenkaan öisin ja jaksan kävellä vielä pitkiä lenkkejä saamatta kipuja minnekään. Alaselkävaivoista ei ole tietoakaan. Olen siis fyysisesti paljon kovemmassa tikisssä. Pöntön halailu menee ihan samoissa mittakaavoissa ja pari viikkoa sitten alkanut unettomuus toistaa myöskin samaa vanhaa kaavaa.

Mietin joskus, että haluaisin kolme lasta. Nyt mietin, että kaksi on enemmän kuin tarpeeksi, jollei mies aio odottaa seuraavaa. Mutta hei onhan se ihana tuntea pienet potkut ja hikat masussa. Niiden voimalla mennään vielä 10 viikkoa.

JALKATREENI RV30

Kävin eile salilla pitkästä aikaa. Taukoa kertyi 2-3 viikkoa. Jostain kummallisesta syystä oksentaminen jatkuu edelleen, vaikka pitihän tämän olla jo viikolla 12-16 ohi. En siis yksinkertaisesti ole uskaltanut käydä treenaamassa, koska salitreeni väsyttää kropan, joka taas puolestaan lisää pöntön halailua entisestään.

No, mutta 10 tunnin yöunien ja uuden arjen myötä uskalsin taas käydä vetämässä kevyen (tai kevyt sen piti olla) jalkatreenin. Teen taas päivät kotona koneella hommia, joten arkiliikuntaa tulee paljon vähemmän, kun en juokse 5 vuotiaan pyörän perässä ihan koko päivää. Mutta niin palatakseni siihen treeniin. Kevensin painoja todella radikaalisti, mutta pidensin myös sarjat 20-25 toistoon.

Prässi 4x20

Reiden koukistukset 4x25

Reiden ojennukset 4x20

Pakarat loitonnuslaitteessa istuen 4x20 (superina seuraavan kanssa)

Pakarat loitonnuslaitteessa istuen, eteen nojaten 4x20

Pohkeet prässissä 3x25

Palautukset oli noin minuutin luokkaa, joten hikilensi ja sain lihakset tehokkaasti hapoille. Tänään olo on sen mukainen. Huh, pakko käydä tekemässä Fiinin kanssa illalla pitkä palauttava kävely, että pääsen huomenna sängystä ylös. Mutta hei raskaanakin voi treenata ja voin kyllä todeta, että fyysinen kunto on hyvä edelleen, suuresta pötsistä huolimatta. Se ei missään nimessä vastaa entistä lennokasta olemusta salilla, mutta vielä pystyy treenaamaan ja kävelemään pitkiä lenkkejä. Siitä pitää olla onnellinen.

ARKI

Nyt on lomat ns. lusittu ja "jo" eilen palattiin sorvin ääreen (onhan tässä 2 kk lomailtu). Itse tein ryhmätyötä, pidin livepalaveria muiden opiskelijoiden kanssa ja tällaista tuikitavallista puuhaa mitä etäopiskelijan arkeen kuuluu. Mimu jatkoi päiväkodissa ja mies palasi töihin. Oikeastaan aika ihanaa. Rakastan arkea, vaikka lomailu olikin mukavaa. 3 viikkoa olisi riittänyt varsin hyvin, kuukausi taas tuntui aika pitkältä ajalta.

Loma koostui tosi perinteisistä jutuista. Ohjelmassa oli Tykkimäki, Lintsi, mökkeilyä, uimista ja pyöräilyä. Kahdestaan käytiin sitten kylpemässä hotellissa, paikallisilla festareilla ja rentouduttiin satasella. Mimu oli mummon ja papan kanssa mökkelemässä viikon ja  isänsä kanssa Muumimaailmassa.

Nyt pitäisi alkaa valmistautumaan todenteolla syksyyn. Aamut alkaa olla jo tosi viileitä, vaikka päivällä lämpötila nouseekin. Välikausivaatteet kaipaavat pientä päivitystä. Meillä onneksi mahtuu vielä takit, hanskat ja pipot, mutta toiset ulkoiluhousut täytyy uusia. Täällä Porvoossa on säälittävän huonosti mitään kauppoja ja haluaisin ehdottomasti sovittaa ennen ostopäätöstä. Täytyy kurkata missä lähin Popin myymälä on.

Treenien osalta tilanne on ollut aika heikko. Oksentelu ja huono olo jatkui taas aika ärhäkkänä pari viikkoa sitten, joten hommat on rajoittuneet pääasiassa lenkkeilyyn. Ollaan kiivetty laskettelurinteitä ja tehty kevyttä penkkijumppaa, mutta kyllä tässä alkaa kovempikin nainen rapistua. Yritän tällä viikolla käydä tekemässä ainakin kaksi salitreeniä ja kokeilla pienillä painoilla miltä se kroppa tuntuu. Pötsi on jo sen kokoinen, että uskon sen vaikuttavan useimpiin liikkeisiin salilla, mutta se jää tosiaan nähtäväksi.

MEIDÄN TURHAKKEET VAUVALLE

Me päätettiin yksimielisesti, ettei oteta äitiyspakkausta. Tai minä päätin, eikä miehellä ollut tähän mitään sen suurempaa mielipidettä. Mimulle otin pakkauksen 5 vuotta sitten ja rehellisesti sanottuna niistä ei päässyt käyttöön kuin kynsisakset, pyyhe ja lämpömittari. Makuupussi meni koiralle ja saattoi pari kertaa olla talvella pulkassa, mutta muuten se oli kohdallamme aika hyödyntön kapistus. Nyt ei siis saa käsittää väärin. Ihan huippua, että Suomessa on mahdollisuus tällaiseen ja vielä parempaa on se, että saa valita ottaako avustuksen rahana vai pakettina.

On totta, että jos uutena lähtee ostamaan vastaavia tuotteita 140 euroa ei riitä mihinkään, mutta koska meikäläinen pyrkii nyt hyödyntämään mahdollisimman paljon käytettyä saa 140 eurolla jo tosi paljon. Uskallan väittää, että enemmän kuin paketissa on. Bodyjä ja pöksyjä saa 1-2 eurolla kirppareilta ja vanhoja makuupusseja samaan hintaan. Itseasiassa päällystin meille yhden vanhan makuupussin pulkkailuhommiin tai ehkä se menee taas koiralle? Hankin paksumman lämpöpussin kaverilta jo aiemmin, joten sitä käytetään vaunuissa. Lokakuussa syntyvä tarvitsee myös toppahaalarin, mutta se äitiyspakkauksessa tuleva on ihan mielettömän iso, joten se etsitään käytettynä tai hätätapauksessa uutena.

Kaikkein kovimmassa käytössä on ollut Facebookin Mini Rodini & Friends -kirppari. Sieltä on tehty lukuisia hankintoja. Haluaisin vähän samistella, niin että tytöillä on samoja kuoseja, turhamaista tai ei. En siis ihan aina ole noudattanut tätä euron-parin hankintalogiikkaa, mutta tällä kertaa kaikki on mieluista ja oikeasti käyttökelposta perusvaatetta.

Tuttinauhan sain Raskauskeiju.fi -kaupasta. Viime kerralla ostettiin ihan perinteinen muovinen hökötys, josta ei ollut mihinkään. Se irtosi joka käänteessä ja oli niitä surkeita ostoksia, joita aina ekan lapsen kohdalla tulee tehtyä. Tällä kerralla on unohdettu myös kokonaan mekot, neuletakit ja hupparit. Niitä ei viimeksi käytetty, joten tuskin tulisi laitettua nytkään.

Meidän turhakkeet:

- Kaukalon integrointimahdollisuus vaunun runkoon (olisiko ollut meillä kerran näin?)
- Hupparit, mekot, potkupuvut...
- ÄP makuupussi
- ÄP haalari
- Hyttysverkko vaunuissa
- Sinkkivoide (iho oli koko ajan niin hyvässä kunnossa, etten tiennyt minne sitä lykkiä)
- Talkki
- Hoitolaukku

Uusia juttuja joita tällä kertaa kokeillaan on kaukalopussi ja kapalopussit nukutuksessa, muuten mennään hyvin pitkälle samoilla hankinnoilla kuin ensimmäisellä kerralla. Kapaloin Mimua lakanalla pitkään ja väitän että se takaa suurimmalla osalla lapsista paremmat yöunet, joten sen vuoksi kokeiluun helpompi pussukka, joka itseasiassa hankitaan miehen toiveesta. Kaukalopussiin sain suositukset kaverilta. Vähentää toppahaalarin käyttöä ja kaukalossa on mukavampi köllötellä kun on pussi eikä haalaria vöiden alla.

Jokainen lapsi on tietenkin erilainen, samoin jokainen vuodenaika. Mutta ensimmäisen laskettuaika oli lokakuussa (syntyi syyskuussa), samoin tämän toisen tulokkaan, joten varmasti hyvin paljon samanlaisella ilmalla mennään. Se miten vaativa tai erilainen neiti sieltä saapuu, jää nähtäväksi.